25.3.2021

Kevät etenee etanavauhdilla


Hetken jo tuntui siltä, ettei kevät ala ikinä. Jopa tällainen talvi-ihminen kyllästyy lumeen ja pakkaseen jossain vaiheessa, ja varsinkin nyt, kun lumesta ei ole enää hetkeen ollut mitään iloa. Se kun on edelleen kovaa ja jäistä, muttei kuitenkaan tarpeeksi kovaa kantaakseen päällään edes koiria.

Nyt auringon lämpö ja plussakelit alkavat vihdoin kääntää luontoa kevättä kohti. Seuraavaksi pitäisi sitten selvitä kuravellikaudesta ja muista alkukevään riesoista. Jos voisin, lähtisin elukkojeni kera aikakoneella ehkä huhtikuun loppupuolelle, jolloin reitit ovat toivottavasti jäättömiä, lumettomia ja kuivia, ja hiekoitussorat on lakaistu kaduilta veks.

Tässä postauksessa näkyykin jo melko kuraisia pikku hihupoikia, ja tulipa myös otettua kunnon "laumapotretti" pitkästä aikaa.

13.3.2021

Täpärästi vältetty hukkareissu


Meidän oli siskon kanssa tarkoitus reissata Oravasaareen, joka on tullut tutuksi syksyisenä retkikohteena sekä samalla hyvänä sienestys/marjastusmaastona. 
Ei olla ikinä käyty siellä talvella, ja kiinnosti nähdä mikä meininki siellä olisi tähän aikaan vuodesta. "Ennakkotietojen" perusteella vaikutti hyvältä: luultiin, että pääsee sinne autolla vaikka kuinka olisi lunta - mutta paikan päällä kävi hyvinkin nopeasti ilmi, ettei pääse. Auto olisi täytynyt jättää tosi kauas ettei se jää hankeen jumiin, ja sitten olisi pitänyt kahlata umpihangessa eväiden ym. kanssa kohteeseen, eikä se juuri sillä hetkellä tuntunut yhtään houkuttelevalta ajatukselta. 

 Lähdettiin tonkimaan nettiä, mitä muita retkikohteita lähistöltä löytyisi? Kaikenlaista löytyikin, mutta lumitilanteen huomioon ottaen parhaimmalta vaikutti Tusan uimaranta parkkipaikkoineen. 

Rannan erikoisuus on siellä sijaitseva lasinen kota, eli lasikota! Melko futuristinen rakennelma. Riehutettiin koiria järven jäällä (uskaltauduin jäälle vihdoin, jee! Täälläpäin jää on vielä tosi paksua, ja kuulemma tuo kyseinen järvi on matala anyway), paistettiin makkarat ulkona tulisijalla, ja edellisten kävijöiden lähdettyä siirryttiin kotaan ruokailemaan. 

Worna-raasu pelkäsi noita kotaan johtavia teräsritiläportaita, ja se piti kantaa sekä ylös että alas. Ihan ymmärrettävää, mutta varmaan jotain portaissakulkemistreeniä olisi hyvä ottaa. Onneksi oli nakkipaketti mukana, portaiden aiheuttama mielipaha katosi nopeasti 😂

Saatiin siis käännettyä lähes tuhoon tuomittu reissu hyväksi!