22.7.2013

Diivan elkeet


Tänään aamupäivällä osallistuttiin miittiin joka oli tarkoitettu pennuille ja pikkukoirille. Meiltä sinne lähti iso kasa koiria: Pihla, mopsit ja chihut + Peppi tuli myös mukaan, se olikin ainoa iso koira paikan päällä.

Miitissä oli kivasti porukkaa, chihuja oli eniten paikalla. Pihla iski silmänsä 16 viikon ikäiseen tiibetinspanielipentuun ja sen kanssa paini pitkän tovin.



Viikonloppu vietettiin chihulassa ja sen vierailun aikana Pihla pääsi rannalle. Oli pilvinen ja tuulinen päivä, vesi oli onneksi lämmintä.

Pentua epäilytti rantaan lyövät pienet aallot, mutta kun mä kahlasin vedessä, se tuli mun perässä läträämään hetkeksi. Sen jälkeen se vetäytyi kuivalle maalle eikä tullut enää lähellekään vettä. Voi siis olla että ei tule vesipetoa tästäkään koirasta.. Tai mistä sitä tietää, voihan toi pikkuotus vielä loiskimisesta innostuakin jos se saa tarpeeksi monta kertaa rauhassa tutustua veteen.






Chihulassa olin ihan yllättynyt siitä, miten hyvin tämä kyläily meni. Odotin levottomuutta ja kitinää, mutta pentu oli kuin Peppi ikään, hetken tutkiskeli paikkoja ja sen jälkeen oli kuin kotonaan. Yötkin nukkui hyvin. Vatsa sillä tosin taas heitti kärrynpyörää...

Ylläolevat kännykkäkuvat: ekana iltana Pihla valloitti paikallisen sohvan ja seuraavaksi vieraspatjan

Chihut suhtautuvat naperoon suurimmilta osin hyvin, välillä kyllä näyttävät sille kaapin paikkaa. Tämä ei muuten ollut niiden eka kohtaaminen, vaan tutustuivat toisiinsa nopeasti jo Pihlan kotiutumisen aikoihin.

Pihla osaa muuten matkustaa autossa tosi nätisti.



Nyt mulla on viikko lomaa, jee! Tuskin mitään kovin erikoista tehdään, enemmänki semmonen lepoloma tiedossa.

13.7.2013

Venyy ja paukkuu


...Tuo Pihla nimittäin - torstaina tuli kersalle täyteen 10 viikkoa ikää. Aluksi olin silleen nääh, ei se ole kasvanut senttiäkään, mutta kun kattelin ekoja Pihlakuvia ja vertasin uusiin, niin onhan se venynyt suuntaan jos toiseenkin.

Hihnassa pentu menee jo nätimmin, ei enää kaiken aikaa säntäile puolelta toiselle. Se on myöskin tajunnut, että me mennään mun valitsemaan suuntaan - hänen omat reittivalintansa on toissijaisia, eikä kiukuttelu auta yhtään.

Mätsäriseisottamista harjotellaan päivittäin vähän kerrallaan. En malta odottaa, että neitiä voi viedä pentukehään mätsäröimään!



Edes jotenkuten onnistunut yhteiskuva.. Peppi tosin näyttää kärsivältä, kuten aina.

Sakemanniystävä

Peppi tulee yhä paremmin juttuun pennun kanssa, on jopa vähän leikkinytkin sen kanssa jo.
Näin muuten Pepille kuuluu hyvää, se on nyt ihan rakastunut oraviin ja lenkillä kyttää puita kuin paraskin luontobongari..


Koirapuistokaverin kautta löytyi Pepille uusi sadepuku. Käytetty, mutta tosi hyväkuntonen ja edullisesti sain.
Aiemmin sillä oli semmonen kaapumallinen systeemi joka ei ehkä suojannut sateelta niin hyvin kuin olis voinut. Peppiina vähän vierastaa tätä pukua, kun siinä on noin pitkät hihat, mutta eiköhän se siihen totu.